Puutarhan Tilinpäätös

Syyskuu meni menojaan ja lokakuu molskahti ovesta sisään, kun kalenterista kääntyi lehti lähemmäksi talvea. Onneksi vielä ovat kuitenkin syksyn ilot parhaimmillaan. Syksy on meille puutarhureille kiireistä aikaa, ja nyt nähdään viimeinen, kuka veti lopultakin pisimmän korren: Ötökät vai puutarhuri 😉 Moni juttu oli tänä vuonna puutarhassani menestys, mutta kaikenlaisia kommelluksiakin sattui.

puutarhan-tilinpaatos

Viime talvi oli ankara vähine lumineen, ja keväällä monen puutarhurin sielu olikin raskas. Myös omalle kohdalleni sattui kipeitä menetyksiä: ruusuja, kärhöjä, mustikoita ja muita rakkaita vei talvi mennessään. Myös vanha yrttilaatikkoni koki kovia. Sieltä kuolivat niin oregano kuin sitruunamelissakin. Mutta koska luonto on ihmeellinen, nämä kyseiset yrtit päättivät jostakin tuntemattomasta syytä alkaa yhtäkkiä kukoistamaan kasvimaan karulla ja kivisellä reunapenkereellä, jossa ne ovat aiemmin nirsoina kituuttaneet. Tulin taas todenneeksi, että yrttejä ei kannata väheksyen luulla vain maustekasveiksi. Ne ovat kauniita ja kestäviä myös maljakossa ja puutarhassa kukkiessaan kutsuvat paikalle kaikenlaista väkeä ja siipiniekkaa.

lilja

ritariperhonen

Jostakin syystä kylvän puutarhaani myös kehäkukkaa, vaikka en olekaan erityisesti oranssien kukkien ystävä. Ehkäpä teen sen alitajuisesti, sillä nyt muistelen niiden karkottavan joitakin pahishyönteisiä. Kuvassa taustalla näkyy myös jättikurpitsa, joka kasvutapansa puolesta saa minut pelkäämään, että jonakin aamuna huomaan sen lonkeroiden ottaneen vallan ja kietoutuneen kaikkialle puutarhaani. Onneksi talvi taitaa viheltää pelin poikki senkin kohdalta ja säästyn tältä hiuksia nostattavalta skenaariolta.

siivekkaat-vieraatkun-kurpitsa-vallan-saiherneet-ruukuissaan-huokaa-tuokaa-ruokaa

Tänä vuonna kokeilin istuttaa herneet ruukkuihin. Haluaisin herneiden kasvavan puutarhan reunustalla olevaa aitaa vasten ja yritin usuttaa niitä tähän toimeen lempeästi ruukusta houkuttelemalla, mutta turhaan. Palkoja en juuri saanut, ja kasvu oli koko kesän kovin kituliaista. Pavut sentään osaavat olla kiitollisia!

Oletko huomannut, että toiset puutarhurit puurtavat kuokka kädessään ja multaa kynsissään nimenomaisesti syötävä sato mielessään, kun toiset vain kaipaavat kukkaloistoa ympärilleen. Minä halajan molempia. Kukista tänä vuonna onnistuneimpia olivat ehdottomasti siemenestä itse kasvattamani syysasterit ja Lidl:stä ostamani daalian mukulat. Olin jo ehtinyt unohtaa koko daaliat ja istuttanut uusia kasveja melkeinpä niiden päälle, kun ne yks kaks kasvaa posauttivat melkein puolitoista metrisiksi sillä aikaa, kun kävimme kesälomalla mummolassa. Etanat ovat usein vaivana daalioiden kanssa, mutta tänä vuonna ne olivat suhteellisen siivosti. Myös jaakot jättivät liljat rauhaan. Sen sijaan rucola ja tilli maistuivat joillekin inhoille otuksille, ja koska muu perhe kritisoi ajatusta syödä niitä valmiiksi nakerrettuina, ei niitä juuri ruokapöydässä nähty.

syysasterit

daaliat

Olin keväällä tyypillisessä puutarhurin hurmoksessani nakannut multaan sinne tänne erilaisia mukuloita ja sipuleita ja tässä hötäkässä istuttanut epähuomiossa keittiöpuutarhankin puolelle  joitakin liljan mukuloita. Tästä onnellisesta sattumuksesta pääsin nauttimaan keskikesän tienoilla, kun liljojen nuput vihdoin avautuivat. Liljat todella osaavat tehdä näyttävän sisääntulon sykähdyttävällä olemuksellaan. Sieltä ne sinnikkäästi nousivat totaalisen itseriittoisina ja välittämättä vähääkään siitä, että nyt ei oltu saavuttukaan muiden jalostettujen ja risteytettyjen huippukaunottarien seuraan, vaan naapurina oli vaatimattomasti peruna! Daalioiden tavoin liljoja tuli sen verran reippaasti, että niitä raaski ottaa maljakkoon sisällekin. Sitä minä jo kutsuisin onnen huipentumaksi puutarhurin uralla 🙂

liljat

Ehdinkin jo muutama päivä takaperin kertoa, että kurkut olivat tänä vuonna kummalla päällä. Kasvatan kurkut siemenestä, mutta tänä vuonna ensimmäinen taimiarmeija tuupertui jo kalkkiviivoille jouduttuaan sisäilman lempeydestä ulkosalle istutuslaatikkoa asuttamaan. Toinen taimisatsi oli sitten tanakampaa sorttia, mutta lopputulos oli mitä kummallisin, kuten tuossa jo ehdin päivittelemäänkin. Eikö ole muuten aika ihana tämä vihreä savikulho. Löysin sen viikko takaperin kirppikseltä kolmella eurolla 🙂

vihreita-kurkkuja-ja-kirppiskulhoVaikka kurkut aiheuttivat pientä hämminkiä, niin porkkanoista sentään tuli ihan perinteisiä! Myös kiveyksien väliin toivomani sammal näyttää nyt ymmärtäneen, että tässä puutarhassa sitä arvostetaan ja vaalitaan – ja voidaan vaikka piimällä juottaa, jos niikseen tulee.

porkkanat

Ja mitäpä se syksy sitten olisi ilman perinteisiä omenoita ja pihlajanmarjoja. Täytyyhän niitäkin muistaa, vaikka niiden eteen en kyllä tehnyt oikeastaan muuta kuin jutellut lempeästi ja taputellut silloin tällöin. Saaliiksi saadusta sadosta loihdin tänä vuonna tuorepuristettua omenamehua, omenahilloketta ja pihlajanmarjahyytelöä. Niitä saadaan sitten mutustella talven pitkinä ja pimeinä iltoina. Ja tulipa puutarhasta vielä yksi punainen, eksoottinen ja kuuma juttu, mutta siitä kerronkin vasta seuraavalla kerralla 😉

jo-joutui-armas-syksy

***
Ihania syyspäiviä toivotellen,

Saija

 

[icegram campaigns=”2453″]

Leave a reply

Your email address will not be published.

20 + 10 =