Keittokirjaterapiaa

Rakastan keittokirjojen selailua. On mukava leikitellä erilaisilla tarjoiluideoilla. Eikä oikeastaan ole väliä, onko juhlia lähitulevaisuudessa edes tulossa vai ei, herkkutarjoilun voi suunnittella myös mielikuvitusjuhlille 🙂 Tästä tulikin mieleen, että joskus koulussa köksäopettaja antoi meille kotitehtävän, jossa jokaisen piti suunnitella juhlat ja siihen sopiva menu (mikä ihana tehtävä! Kiitos ope!). Muistan laatineeni jonkinsorttiset puutarhassa toteutettavat sadonkorjuujuhlat ja palautin tuotoksena nyörillä yhteen sidotun, kannellisen paperinipun, jossa oli kuvattu juhlien kulun lisäksi tarjoilut puuväreillä värittämieni kuvien kera. Muut ruokalajit noista mielikuvituspileistä ovat jo unohtuneet, mutta alkupaloina tarjottiin mielestäni hyvin elegantisti, täytettyjä kurkunsiivuja. Kyseisen ohjeen olin löytänyt yhdestä äidin paksuista keittokirjoista. En ole tähän päiväänkään mennessä valmistanut kyseistä ruokalajia, saatikka nähnyt sitä koskaan missään muualla tarjoiltavan kuin niissä syksyisissä mielikuvitusjuhlissa puutarhan siimeksessä, joissa tunnelma oli hilpeää ja kaikilla hauskaa.

Jostain syystä näytän ajautuvan keittokirjojen lueskeluun myös muulloinkin kuin mahan kurniessa. Keittokirjojen lueskelu on rentouttavaa erityisesti nukkumaan mennessä. Unohda siis salapoliisikirjat ja murhamysteerit, vaihda vanukasohjeeseen ja taikinajuuren saloihin 🙂 Saat parhaat unet ikinä!

Millaisista keittokirjoista te tykkäätte? Itse pidän erityisesti sellaisista, joissa reseptien alkupaloina tarjoillaan niiden syntytarinoita tai kokin omakohtaisia kommelluksia. Nuo henkilökohtaiset tarinat antavat jälleen muistutuksen, että ruoka ravitsee masun lisäksi aika usein myös sielua ja on saumaton osa elämää liittyen tiukasti kulloiseenkin mielentilaan ja meininkiin.

Meidän kaikkien iloksi hyviä ruokakirjailijoita on monia. Pidän telkkarissakin kokanneen Nigella Lawsonin rennosta otteesta. Nigella onnistuu loihtimaan herkkuja sillä seuraamuksella, että kokki itsekin sortuu aina ohjelman päätteeksi ottamaan annoksen jos toisenkin. Tällä hetkellä yöpäydältäni taitaa löytyä ainakin hänen kirjansa “Nigella Express”. Yksi parhaista piirakkakirjoista on puolestaan osuvasti Agneta Weilandbyn kirja ”Amerikan parhaat piirakat”. Sieltä löydät niin suolaiset kuin makeatkin reseptit (Pitääpä muuten postata eräs muunnelmani hänen mainiosta lohipiirakastaan). Oletteko muuten huomanneet, että vaikka erilaisia keittokirjoja löytyisi taloudesta vino pino, niiden käyttöaste ei suinkaan  jakaudu tasaisesti. Joitakin reseptikirjoja huomaa käyttävänsä säännöllisesti ja Agnetan opus on juuri sellainen. Toinen tosi kiva, pieni, mutta täyttävällä sisällöllä lastattu kirja, on ruotsalaisen Anna Bergenströmin ”Pieni Kakkukirja”. Kirja on täynnä ihania reseptejä. Lempparini on ”Inga-mummon kakkuset”. Vaikka resepti onkin helppo ja nopsa, näitä kekseja tuntuu kuluvan meidän huushollissamme enemmän kuin koskaan kykenen uunista ulos lappamaan.

Vielä yksi hieman erilainen keittokirja on mielestäni mainitsemisen arvoinen. Nimittäin Armas J. Pullan kirja Vatsan muistelmia – Gastronomiaa Anakreonista Ville Vallgreniin. Onko joku muukin lukenut sen? Kirja on vuodelta 1970. Satuinpa kerran asumaankin samassa talossa kyseisen keittokirjalijan kanssa. Kirjailija itse oli tosin silloin jo poistunut toisiin sfääreihin kauhoineen kokkailemaan. Tämä keittokirja on siitä erikoinen, että olen lukenut sen monta kertaa, mutta en koskaan ole kokeillut yhtäkään sen resepteistä 🙂 Monesti puhutaan lohturuuasta, mutta tämän kirjan yhteydessä haluaisin lanseerata uuden käsitteen lohtureseptit 🙂

Tiedän toki, että monet ovat luopuneet perinteisistä fyysisistä keittokirjoista ja siirtyneet ruokasurffailuun netissä. Ruokablogeja lueskelemalla kuluu kyllä rattoisasti ilta jos toinenkin. Jokin aika sitten tupsahdin suomalaisen ruokablogin nimeltä Patalintu sivuille. Tottakai päädyin siltä istumalta keittiöön kokeilemaan heidän reseptiään Vuohenjuustopiirakat. Vuohenjuuston lisäksi piirakoihin tulee kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, pinjansiemeniä ja Pirkan sitruunalla maustettua pestoa. Kaikki nämä herkut pinotaan valmiiden voitaikinalevyjen päälle ja lykätään uuniin. Hetken päästä koko porukka jo rouskuttaakin hieman rasvaisia, mutta täynnä näköä ja makua olevia suupaloja. Tässä yksi kuva alkupalaksi 🙂

Hyvää ruokahalua ja ennen kaikkea herkullisia lukuhetkiä keittokirjojen parissa toivotellen,

Saija

Coat Cheese pastry[icegram campaigns=”2453″]

2 Comments

  1. by Kati on lokakuu 19, 2016  20:00 Vastaa

    Mä tykkään kans Nigellasta oikeastaan siksi, koska hän tekee ruokaa niin rennolla otteella ja tavallisen ihmisen tavoin. Raaka-aineita lisätään suoraan pussista, eikä valmiiksi asetellusta kulhosta ja sitruunan sijaan joskus ihan sitä muovisessa sitruunassa myytävää sitruunamehua. Ei pönötystä! Nigellan kirjaa minulla ei ole, mutta sellainen olisi kyllä ihana saada.

    • by Limonaria on lokakuu 20, 2016  09:41 Vastaa

      Juu, mä tykkään kans just siitä. Siinä ei aseteta mitään turhia paineita kotikokillekaan tai nyrpistellä nenää "sieltä missä aita on matalin" -ratkaisuille. Sain joululahjaksi tuon Nigella Express kirjan ja siellä on mun mielestä kivoja reseptejä esim. helppo ja nopsa Kirsikkainen Juustokakku, Meksikolainen munakokkeli ja Cheddar-juustorisotto. Yksi meillä paljon käytetty resepti on myös amerikkalaisten pannareiden ohje, joihin voi tehdä valmiiksi kuiva-aineseoksen kaappiin ja aina nälän yllättäessä vain lisätä märät aineet ja herkkuja syntyy pikana niin kuin kirjan nimikin antaa vihiä :)

Leave a reply

Your email address will not be published.

twenty + six =