Sinivalkoisen posliinin metsästys

Miltä kirppiksillä haisee? Pahalta? Tunkkaiselta? Kalmaltako? Ei tietenkään vaan seikkailulta!

Jostakin syystä kirpputori on paikka, jossa rentoudun parhaiten. Ehkä siksi, että siellä yhdistyvät kaksi lempipuuhaani: shoppailu ja keksiminen. Shoppailun jalon taidon ja kaipuun olen perinyt äidiltä. Olin pikkutyttönä aina äidin ja äidin ystävien mukana tekemässä löytöjä, milloin kellarimyynnissä, milloin MalliMarin tehtaanmyymälässä. Muistan selvästi, miltä tuntuu piiloutua vaaterekin alle ja kuunnella, kuinka äiti ja kummitäti sovittavat vaatteita, juttelevat iloisesti ja ennen kaikkea ovat innoissaan. Noihin shoppailureissuihin liittyy muistoissani aina vahvasti löytämisen ilo. Se on eri asia kuin pelkkä ostamisen ilo. Toisille löytämisen ilo (ja vimma) täyttyy vain mäkäräisten joukossa hillasuolla, toisille hyytävässä tihkusateessa rysää kokiessa. Minulle se taika tapahtuu kirpputorilla: Voit löytää ihan mitä vain! Kaikki on mahdollista!

Kirpputorilla löytämisen ilo edellyttää usein keksimisen iloa. Siellä nimittäin nappaat hyvin usein käteesi jotakin vallan viehättävää ja erikoista, mutta sinun pitää ensin hieroa aivonystyröitäsi perusteellisesti, jotta keksit, mihin tarkoitukseen kyseistä kapistusta voisi käyttää, mihin huoneeseen se sopisi täydellisesti tai miten sitä voisi tuunata. Kun sen keksit, saat kokea ennenkuulumattoman löytämisen ilon! Sellaisen, jota ei mistään muualta saa.

Nyt tuntuu olevan vallalla tavaran karsimisen moodi, milloin ekologisista syistä ja milloin vain oman mielenterveyden vuoksi. Tässä kohtaa minun on kuitenkin pidettävä oma pääni ja todettava jälleen kerran, kuinka valtavasti kaikki ympärilleni keräämä kaunis materia minua on ilahduttanut löytöhetkellä ja sen jälkeen joka ikinen päivä, joka ikinen tunti ja joka hetki, jolloin silmäni niihin lasken.

BluePorcelain

Eläköön löytäminen!

Saija

BluePorcelainDisplay Blue&WhiteDisplay

Bluetoile

 

Leave a reply

Your email address will not be published.

seven − 2 =