Mitä ihmettä!?

Siis mikä tai kuka ihme on muuttanut meidän rappusiin asumaan? No sehän on tietenkin pikkuinen tonttu 🙂

Olen hämmästyneenä ihmetellyt vallitsevaa tonttuovivillitystä. Mistä ihmeestä siinä on kyse? Nuo tonttuovet ovat aika kamalia? Vai ovatko? Ehkä, mutta mikä niissä sitten oikein villitsee väkeä enemmän kuin Cheekkipoika konsanaan. En kerta kaikkisesti voinut asiaa ymmärtää, joten päätin kokeilla ja sen jälkeen olisin ehkä tuuman verran viisaampi.

Tein tonttuoven. Leikkasin mattopuukolla paksusta pahvista oven osat. Liimasin ja maalasin. Punoin tikapuut. Pystytin ja koristelin kuusen. Väkersinpä vielä punaisen postilaatikonkin. Eli hurahdin. Olisin helposti voinut jatkaa myös Tontun kotioven sisäpuolelle. Miten ihanaa olisi tehdä Tontulle ruokakomero! Pieniä sieniä, kaalinpäitä ja hillopurkkeja. Jonkun täytyy hillitä minua. Tämähän lähtee käsistä! Tonttumaailmaan addiktoituu! Porttiteoria on totta! Tonttuovi on vain alkua. Ovi vakavaan tonttuiluun 😀

Tein tonttuoven yhdessä lasten kanssa. Kiinnitimme sen yhdessä seinään. Seinään, jossa ei ollut oikeasti minkäänlaista aukkoa seinän sisäpuolelle Tontun asuntoon. Silti Tontun ovi heräsi eloon. Lapset keksivät laittavansa lahjatoivelistansa Tontun postilaatikkoon (onneksi tuli tehtyä niin pikkuruinen 😉 ) Aamusella kuulin heidän juttelevan: Onkohan Tonttu jo herännyt? Minä vilkaisen aina Tontun ovea rappusissa kulkiessani. Tontusta tuli kiva jouluvieras. Sellainen, jonka toivoo viipyvän vielä loppiaisen jälkeenkin. Tontusta tuli ihanaa joulusatua, hauskaa joulun taikaa!

Pst…Kotiblogit lehden joulunumerossa, jossa myös Limonarialla on jouluaiheinen juttu, on pahvinen tonttuovi lahjana mukana, jos ei nyt juuri löydy ylimääräistä aikaaa askarteluunpaskarteluun, mutta haluaa tonttuilua silti testata 🙂

Tonttu on koristellut ovensa jouluisella kranssilla.