Lipasto ja liemikulho

Veikkaan, että kaikilla on lipastoista omakohtaisia kokemuksia. Ei siis tietenkään juuri tästä lipastosta, mutta lipastoista ylipäätään. Mutta, entäpä sitten liemikulhot? Muistatko elävästi, kuinka äidin musliinileningin helmat kahisivat, kun hän kantoi liemikulhoa keittiöstä ruokailuhuoneeseen sunnuntaiaterialle? Tai entäpä se kostean herkullinen höyry, joka tulvahti kasvoille, kun sunnuntaipata paljastettiin posliinisesta piilostaan nälkäisille silmille ja suille? Ihanaa, jos sinulla tällaisia muistoja on, sillä minulle liemikulho on ollut lähinnä tarunhohtoinen esine vailla minkäänlaista kosketuspintaa käytännön elämään. Ainoa muistikuvani on, että Vaahteramäen Eemeli työnsi päänsä kyseiseen kapistukseen jääden pahasti jumiin vai olikohan kyseessä sittenkin joku muu purkki?

Tämän puutteellisen tilanteeni kohtalo päätti muuttaa, sillä Suvi, jolta sain lahjaksi ihanan, vaaleansinisen unisiepparin, löysi taannoin kirpputorilta valtavan hienon sinivalkoisen posliiniastiaston, joka sisälsi mitäpä muutakaan kuin ihka oikean liemikulhon! Astiasto liemikulhoineen kaikkineen päätyi äitini hoteisiin. Ja nyt tämä kammottava puute elämässäni, puute liemikulholiitännäisistä omakohtaisista muistoista, on väistynyt 😀

Nyt voin vanhana kiikkustuolissa muistella, kuinka äitini hoteissa lomaillessani hiippailin tuon tuostakin lipastoa kohden, kuinka varovasti lähestyin sillä lepäävää liemikulhoa, kuinka kauniilta liemikulhon hohtava posliinipinta näyttikään ja kuinka varovasti tartuin sen käsinmaalattuun, sinivalkoiseen kädensijaan. Sisältä ei paljastunut vihreä hernerokka eikä liioin osso bucco vaan salainen ja satumainen namukätkö! Voisiko paremmin olla! Milloin kulhossa piileskeli irtokarkki poikineen, milloin Fazerin sininen. Useimmiten sieltä löytyi lakusekoituspussi. Kyllä mummot nämä hommat osaa!

Meidän perheen liikehdinnästä liemikulhon ympäristössä saataisiin sopivaa materiaalia hauskoihin kotivideoihin. Näytämme varmasti ihan hullunkurisilta, kun käymme vuorotellen olan yli vilkuillen liemikulhon kantta hipihiljaa raottelemassa 🙂

Liemikulho seisoo arvokkaana omalla paikallaan kynttiläjalkojen valvovan silmän alla. Löysimme kynttilänjalat viime kesänä ulkoilmakirppikseltä äidin kanssa. Ne ovat tosi ihanat vai mitä! Taulu on minun maalaamani. Vähän emmin sen tummuutta tuossa paikassa. Sopisi ehkä paremmin johonkin muualle, mutta sijoitusprosessi on vielä kesken, niin kuin sisustuksessa usein on 🙂

Soppaterveisin

Saija

Leave a reply

Your email address will not be published.

18 − 4 =