Keittiön uudet lamput: 3 oppia

Joskus käy niin, että tulee akuutti tarve jollekin kapistukselle, mutta juuri silloin sopivaa yksilöä ei tunnu löytyvän mistään. Niinpä itse pyrinkin aina ostamaan sellaiset vastaantulevat sisustusesineet ja huonekalutkin, jotka sykähdyttävät ensi silmäyksellä. Kun muutimme nykyiseen taloomme jo vuosia sitten, minulla oli mielessä, minkälaiset kattolamput keittiöömme halusin. Jonkin ajan jälkeen muu perheeni ei enää ollut valmis syömään pimennossa ja painosti minua lampun hankintaan. Jäätyäni alakynteen ostin valaisimet, jotka olivat ”ihan kivat” ja sellaisena ne myös pysyivät (täältä pääset toteamaan asian itse).  Suhteemme ei koskaan edennyt tuon pidemmälle. Minulla on ollut vastaava kokemus myös silityslaudan päälikankaan kanssa, mutta se on jo toinen tarina.

Pari vuotta sitten Tallinnan reissulla ne sitten osuivat vihdoin tielleni: nimittäin täydelliset lamput keittiöömme. Hinta oli kuitenkin sen verran korkea, että en millään raaskinut ostaa niitä, sillä olihan meillä ”ne ihan kivat” jo katossa eikä varsinaista tarvetta uusille ollut. Reilun vuoden verran ajattelin epäsäännöllisesti noita Tallinnan lamppuja ja sitä, kuinka kauniilta ne keittiössämme näyttäisivät. Tuona aikana piipahdin liikkeessä Tallinnassa käydessäni useampaan kertaan lamppuja kuolaamassa. Viimeisellä kerralla säikähdin. Nimittäin liikkeessä olleista kahdesta yksilöstä toinen oli myyty ja minähän tarvitsin nimenomaisesti kaksi lamppua! Onneksi myyjä ymmärsi yskän ja alkoi heti pontevasti soitella liikkeen varastoon, josta onnekseni  löytyi vielä yksi lamppu minua varten. Voi sitä iloa ja kiljuntaa 😀 Tässä tuleekin oppi nro 1: Kun kolahtaa, kaiva kuvetta. Tähän samaan kategoriaan solahtaa sujuvasti myös ” köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa” ja muut ostopäätön kivuliaisuutta lieventävät viisaudet.

Tässä onnen huumassa hekumoidessani harkintakykyni kuitenkin laimeni ja unohdin tarkistaa tuotteen. Se onkin oppi numero 2: Tarkista ja tutkaile! Lamppu oli hyvin pakattuna, joten ajattelin, että turha lähteä sitä purkamaan. Kotona Suomessa totuus paljastui niin sanotusti lampun valossa. Lamput eivät olleetkaan samanlaisia! Niiden keramiikkaosat tehdään Italiassa käsityönä ja minulla oli nyt katossani kaksi ihanaa, mutta keskenään erilaista yksilöä. Ei siinä sitten muu auttanut kuin ruuvailla lamput irti ja varata risteily Tallinnaan. Myymälässä oltiin hyvin ymmärtäväisiä ja uudet lamput luvattiin tilata ensi tilassa Italiasta. Tämä tapahtui elokuussa 2017.

Nyt maaliskuussa 2018, puolisen vuotta myöhemmin, olen kahden ihanan valaisimen onnellinen omistaja. Tässä välissä lamppujen perään on kyselty sähköpostitse, puhelimitse ja paikan päällä liikkeessä käymällä. Vastauksena oli aina: Lamput tulevat ihan kohta, ihan kohta. Vaikka työtahti osoitteessa Via Nazionale on ilmeisen leppoisa eikä sen työntekijäjoukko varmastikaan kärsi nykytyöelämän vitsauksista kuten burn out, tuli lopulta työvuorolistalle minunkin lamppuni. Nyt kun kaikkien näiden vaiheiden jälkeen voin napsauttaa katkaisimesta virran, ajattelen vain opeista viimeistä. Oppi nro 3: Sinnikäs sisustaja palkitaan aina.  

Mukavaa illanjatkoa!

Saija

Leave a reply

Your email address will not be published.

eighteen − 11 =