Viidakkokurkku ja muut siemenpussien yllättäjät

Taas on se aika vuodesta, kun joka kauppareissulla mukaan tarttuu yksi tai useampi siemenpussi. Jonkun varomattoman huulille saattaisi jopa nousta ne pannaan tuomitut sanat: ”Kuinka monta niitä oikein tarvitaan?”. Mutta ehei, niin kuin kenkiä, ei siemeniäkään koskaan voi olla liikaa! Nehän ovat sentään hyödyllisiä ja ehkäpä niistä vielä kasvaa jotakin 😉

Viime aikoina ihmiset ovat tuoneet julki erilaisia salaisia puolia itsestään. Kuka esittelee lörpsähtänyttä vatsanahkaansa, kuka jotakin pahettaan. Minä esittelen häpeilemättä häpeällisen suuren siemenvalikoimani siinä toivossa, että joku olisi vielä minuakin toivottomampi puutarhahaaveilija: Tässä vaiheessa vuotta kaikkihan on vielä mahdollista! Jopa se, että mahdun todella esikasvattamaan kaikkien 65 siemenpussien sisällön muutaman neliön alueella, joka on mahdollista kodissamme valjastaa tähän tärkeään tehtävään! No liioittelin – siemenpusseja on yhteensä vain nelisenkymmentä 🙂

Tässä ne nyt tulevat: Tämän vuoden ihanimmat kukat ja vihannekset!

Kukissa minua viehättää tänä vuonna vaaleanpunaiset ja persikkaiset sävyt. Täysin uutena jippona ajattelin kasvattaa siemenestä saakka laatikoihin ja ruukkuihin tulevat kesäkukat, jotka olen perinteisesti aina ostanut valmiina isoina taimina puutarhalta. Tätä tarkoitusta varten ostin mm. kerrottua tarhapetuniaa, koristetupakkaa ja leijonankitaa. Syötäviksi kukiksi tuli vaaleanpersikan väristä krassia ja kehäkukkaa sekä valkoisia ja liloja tarhaorvokkeja.

Kerrottu petunia ”Cascade Orchid Mist” on kesäpäivääkin ihanampi, toivottavasti ei kuitenkaan luonteeltaan yhtä oikukas… Saas nähdä, ovatko meidän kukkalaatikomme ensi kesänä tyhjää täynnä.

Tämä koristetupakka aloittaa kukintansa limen vihreillä kukilla ja päättää ne pinkkiin.

Hämähäkkikukka on puolestaan lajike, jota olen jo kauan suunnitellut puutarhaani istuttavani. Toinen lajike, jota ehdottamasti haluaisin kokeilla, on mooseksen palava pensas. Sen tosin ajattelin ostaa valmiina taimena, jos vain joskus sattuisi tulemaan taimitarhalla vastaan.

Muita vanhoja suosikkejani ovat salkoruusut ja sormustinkukat. Ne molemmat ovat kaksivuotisia, mutta hyvinä kylväytyjinä jo pidempi ikäisiäkin puutarhan asukkaita. Asterit ovat joka vuotinen varma nakkini. Laventeli puolestaan lepäilee jääkaapissa itämistä odotellen.

Valloittavan näköisiä ovat ne monen moiset unikot, joita tuli hankittua useampaa erilaista. Esimerkiksi hapsureunainen ”Lilac Pompom” on minulle täysin uusi tuttavuus.

Vihannesrintama näyttää tämän vuoden osalta tältä. Esimerkiksi vuonankaalta olen ostanut halpaa ja vähän kalliimpaa merkkiä vertailumielessä.

Olen joskus päässyt maistamaan vihannesportulakkaa ja muistikuvissani suutuntuma muistutti rahapuun rouskuttamista. Saatan muistaa väärinkin, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tätä jo keskiajalla viljeltyä salaatteihinkin sopivaa vihannesta.

Lehtimangoldia syödään, mutta minä ajattelin sitä myös katsella, sillä niin komean väriseltä se ainakin siemenpussin kyljessä näyttää.

Sain naapurilta kultaakin arvokkaamman lahjan. Nimittäin häneltä yli jääneitä siemeniä. Niiden joukossa oli kaksi täysin uutta tuttavuutta. Meksikolainen tomatillo, josta herkullinen salsa verde valmistetaan. Muistan Meksikon matkan jälkeen ihmetelleeni, että mistä voisin kyseistä herkkua valmistaa ja silloin totesin, ettei tarvittavaa pääraaka-ainetta, tomatilloa, ollut Suomen marketeista saatavilla. Mutta ehkäpä meidän grillipileissä jo ensi kesänä lanseerataan suomalainen versio tästä soossista! Toinen uutuus oli latva-artisokka, jota kuulemma kannattaa kasvattaa puutarhassa jo ulkonäkönsäkin takia. Jään innolla odottamaan.

Ja sokerina pohjalla, viidakkokurkku! Kyseessä on parimetrinen köynnös, johon tulee n. 3 sentin mittaisia pikkukurkkuja. Miniporkkanat on vanha juttu. Ensi kesänä joka tenavan suusta löytyy minikurkku!

Multaa karistellen

Saija

 

Leave a reply

Your email address will not be published.

five × 4 =