Omenapuun alla

Kyllä meitä nyt hellitään säiden puolesta oikein olan takaan. Tässä on vain yksi ongelma: en malta millään mennä sisälle, kun ulkona aurinko mollottaa ja mittari kipuaa yli kahdenkympin päivä toisensa jälkeen. Parasta siis vain pysytellä ulkosalla ja antaa sisähommien odotella, sillä tuskin tämä lysti ikuisuuksia kestää.

Omenapuut tuntuvat olevan sitä mieltä, että maailmanloppu on tuloillaan ja kukkivat kuin viimeistä päivää. En ole perehtynyt kasvitieteeseen kovin syvällisesti, joten en tiedä, kuinka paljon ennen kukintaa kukkien lukumäärä määräytyy, mutta näyttää siltä, että luontoäidin laskelmat ovat menneet tänä vuonna nappiin. Iltapäiväteetä juodessani voin kuunnella tauotonta ja uskomattoman kovaäänistä kimalaisten surinaa pääni yläpuolella pörräävistä pölyttäjistä. Ei liene ihanampaa olotilaa kuin lentää halki sinisen taivaan hohtavan valkoiseen omenankukkaan ja herkutella sen antimilla. Myös minä olen onnellinen, kun saan tätä autuutta vain ulkopuolisenakin todistaa.

 

Aurinkoisin terveisin

Saija

Leave a reply

Your email address will not be published.

three × five =