Pelargoniat selvisivät sittenkin

Kuinka monella teistä on syksyllä suru ja murhe, kun säät kylmenevät ja puutarhan kukat kukkivat vielä täysin rinnoin. Sydämeni on särkyä enkä voi mitenkään jättää kirkkaan hehkuvin kukin kukkivaa pelargoniaa kohtaamaan syksyn ensimmäisiä viimoja, vaan kannan hoidokkini kellarin suojiin. Meillä ei ole ikkunallista kellaria, joten pelargoniani viettävät pitkän talven keinovalossa ja alle kymmenen asteen lämpötilassa – ja vielä erittäin ahtaasti. Helmikuun koittaessa juttelen niille: ”Kestäkää vielä tovi. Kohta koittaa vapaus!”

Olen pelargoniakasvattajana täysin noviisi, mutta kuten asioissa yleensä käy, kun ryhtyy tietovarantojaan kasvattamaan, olen hyvää vauhtia hurahtamassa niiden kiehtovaan maailmaan. Jopa siinä määrin, että tein tuossa pari päivää sitten reissun kauneimman pelargonian alkulähteelle! Sen reissun tuloksista kerron jahka ehdin löydöksiäni kuvaamaan. Ennen sitä saatte ihailla tuiki tavallisia pelargonioitani, jotka nauttivat terassilla omenapuun kukkahunnusta. Kuten huomaatte, en tietämättömänä ole poistanut ensimmäisiä kukkia saatikka tehnyt hoidokeilleni kevätleikkausta, mutta nämä rankulat ovat rakkaita kuin mitkä!

Dahlia toistaa pelargonian sävyjä. Ehkäpä saan senkin vielä viettämään talvensa onnistuneesti, vaikka tähän mennessä olen joutunut ostamaan kevään tullen aina uudet kasvit. Kaikki vinkit tässä asiassa otetaan ilolla vastaan 😀Ensi vuonna jonon jatkona on toivottavasti talvehtimesta selvinneeet uusimmat tulokkaat!

 

Saija

Leave a reply

Your email address will not be published.

five × four =